Puutarhatrendit 2019
Ajan hermolla oleminen on tärkeää kaikilla aloilla. Puutarhasuunnittelussa toistetaan yhä edelleen ikiaikaisia tyylejä puutarhataiteen historiaan perustuen, muokataan ideoita nykyaikaan sopivaksi, kehitetään niistä uusia trendikkäitä variaatioita. Puutarhasuunnittelussa seurataan mm. rakennusarkkitehtuurin kehitystä, sisustusarkkitehtuuria, vaate- ja tekstiilimuotia, hyvinvointiboomia ja tietenkin erittäin tärkeää ekologista ajattelua: kestävän kehityksen periaatteet ja millaisen maapallon jätämme tuleville sukupolville-politiikkaa. Pitää kuunnella tulevaisuudentutkijoita, mitä tulevina vuosikymmeninä ennustetaan tapahtuvaksi ja pohtia miten viherala pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin ja mitä mahdollisuuksia puutarhasuunnittelulla on tulevien ilmiöiden suhteen, miten pysyä mukana maailman tahdissa ja jopa ennakoida tulevaa.
Harvat meistä keksivät jotain ihan uutta, mitä kukaan ei olisi jo ennen keksinyt, aina kuitenkin voi ja pitääkin tietysti yrittää. Uusimmat keksinnöt puutarhasuunnittelussa liittyvät paljolti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin: sadepuutarhat ja muut hulevesien ohjausrakenteet, viherkatot, kierrätettyjen rakennusmateriaalien käyttö jne. Ympäristötaideteokset ovat puolestaan olleet jo pitkään osa kaupunkisuunnittelua ja taidetta eri muodoissaan on hyödynnetty sekä julkisiin että yksityisiin puutarhoihin. Yhteisöllisyys, kaupunkiviljely, hyötytarhan kasvit suoraan omaan ruokapöytään, lähi- ja luomuruokatuotanto trendeinä vaikuttavat edelleen myös rakennetun ympäristön suunnittelussa.
Yksityispihoille tehdään kesäkeittiöitä todella paljon, oleskelualueilla on ulkotakkoja, firepittejä, uima-altaita, jacuzzeja ja kylpytynnyreitä; pihoissa on valtavia terasseja, kuntoilupaikkoja, monitoimikenttiä liikkumiseen, äänentoistolaitteita, pihavalaistus on jo itsestäänselvyyttä pihasuunnitelmissa, halutaan rakenteita esim. korotettujen kasvualustojen ja tukimuurien muodossa ja mietitään tarkkaan puutarhan tyyliä arkkitehtuuriin ja kokonaisuuteen sopivaksi. Tontit ovat pienentyneet ja vähäiset neliöt on mietittävä tarkkaan. Usein ilmenee toiveita skandinaaviseen pelkistettyyn muotokieleen ja harkittuun, helppohoitoiseen ja ehkä vähälajiseen kasvien käyttöön. Jos ylipäätään halutaan nurmikkoa, voidaan siihen asentaa robottileikkurille toiminta-alusta.
Toisaalta voidaan haluta eksotiikkaa ja matkustelun sekä sosiaalisen median kautta saadaan paljon inspiraatiota ulkomailta. Jatkuvasti keväästä syksyn kukkiva puutarhakin pitää pintansa, joku voi haluta hyvin vihreäsävyisen tai valkokukkaisen tai muuten hillityn väriskaalan puutarhan. Sisustustavarat ja kalusteet ovat vallitsevan muodin tai tietyn tyylin mukaisia ja kokonaisuuteen sopivia. Yleisesti ihmisten harrastukset ja muut tärkeät asiat näkyvät puutarhoissa, panostetaan kotona viihtymiseen ja esteettiseen ympäristöön enemmän kuin aikaisemmin, puutarhalla ilmennetään omaa itseä ja elämäntyyliä. Mutta, tämä kaikki on jo vanhaa. Mitä siis uutta tulevalle vuodelle?
Kasvillisuuden monimuotoisuuden ja monilajisuuden tärkeydestä puhutaan kasvitautien ja -tuholaisten torjunnan ja ennaltaehkäisyn yhteydessä, pölyttäjien ja muiden hyönteisten ja koko eläinkunnan jäsenten elinympäristönä ja ravinnonlähteenä, hiilinieluna, hapen tuottajana, lämmön, tuulen ja pienhiukkasten määrän tasaajana jne. Kaupunkivihreän suunnittelussa tätä periaatetta on käytetty jo kauan, mutta tavoitteeseen on vielä matkaa. Yksityispihojen suunnittelijana olen pyrkinyt monilajisuuteen mahdollisuuksien mukaan. Olisiko kasvien monilajisuudesta trendiksi puutarhasuunnitteluun? Suunnittelijan haasteena olisi sovittaa monilajinen kasvillisuus eri tyylisuuntiin ja teemoihin. Monilajinen minimalistinen puutarha? No problem :)!
Toinen kasveihin liittyvä kiehtova trendi voisi olla Kasveja sukupolvelta toiselle! Monet kaipaavat vanhempiensa, isovanhempiensa ja muiden sukulaisten luona vietettyjen lapsuuden kesiensä aikaisia kasveja, niihin liittyviä tuoksuja ja tunteita, makuja, kasvillisuudesta tulevia ääniä (heinien kahina, lehtien havina) ja tietysti niiden kauneutta. Minusta on ihana idea hankkia lapsuuden puutarhastaan lempikasveja omaan pihaan, jos niitä siellä oli ja se on vielä mahdollista ja antaa puolestaan kasveja eteenpäin seuraaville sukupolville, jos he sitä haluavat. Tai jos pystyy esim. siirtämään muuttojen yhteydessä joitain kasveja lasten synnyinkotien pihoista nykyiseen pihaan. Näillä kasveilla voi olla mittaamatonta tunnearvoa lapsille joskus tulevaisuudessa. Samalla pidetään yllä arvokkaita, mahdollisesti erittäin vanhoja ja terveitä kasvikantoja, kasviperintöä jälkipolville monessakin suhteessa. Monilajisuus ja perintökasvit eivät ole nekään uusia ideoita, mutta ne voisi nostaa uusiksi trendeiksi Suomessa.
Entäpä sitten olemassaolevan ympäristön täysi hyödyntäminen ekologisin keinoin: vanhan korjaaminen, luonnon omien ja pitkäikäisten materiaalien käyttö ja uusiokäyttö, uuden tavaran valmistamisen ja hankkimisen minimointi? Meneekö ekologiatrendillä moni bisnes pyrstölleen, saadaanko tarpeeksi näyttävää ja tyylikästä jälkeä kierrätysmateriaaleilla, jotta ihmiset haluavat ostaa suunnittelua ja rakentamista tai tehdä itse niillä materiaaleilla? Moni bisnes on syntynyt ja voi jatkossa syntyä juuri näiden ajatusten ympärille. Kantaako ekologiatrendi, onko siinä ainesta tavalliselle tallaajalle JA luksuksen perään olevalle? Siinäpä haastetta kaikille suunnittelijoille ja koko viheralan toimijoille. Yksi asia on mielestäni varmaa myös tulevaisuudessa. Ihminen tarvitsee luontoa, vehreää maaseutua ja kaupunkiympäristöä sekä omaa, kaunista ja omiin käyttötarpeisiinsa sopivaa kotipihaansa, missä voi levähtää ja kerätä voimia arjessa jaksamiseen. Hyvinvointitrendi voi siis jatkua, kasvit ja eläinkunta samalla huomioiden.
Harvat meistä keksivät jotain ihan uutta, mitä kukaan ei olisi jo ennen keksinyt, aina kuitenkin voi ja pitääkin tietysti yrittää. Uusimmat keksinnöt puutarhasuunnittelussa liittyvät paljolti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin: sadepuutarhat ja muut hulevesien ohjausrakenteet, viherkatot, kierrätettyjen rakennusmateriaalien käyttö jne. Ympäristötaideteokset ovat puolestaan olleet jo pitkään osa kaupunkisuunnittelua ja taidetta eri muodoissaan on hyödynnetty sekä julkisiin että yksityisiin puutarhoihin. Yhteisöllisyys, kaupunkiviljely, hyötytarhan kasvit suoraan omaan ruokapöytään, lähi- ja luomuruokatuotanto trendeinä vaikuttavat edelleen myös rakennetun ympäristön suunnittelussa.
Yksityispihoille tehdään kesäkeittiöitä todella paljon, oleskelualueilla on ulkotakkoja, firepittejä, uima-altaita, jacuzzeja ja kylpytynnyreitä; pihoissa on valtavia terasseja, kuntoilupaikkoja, monitoimikenttiä liikkumiseen, äänentoistolaitteita, pihavalaistus on jo itsestäänselvyyttä pihasuunnitelmissa, halutaan rakenteita esim. korotettujen kasvualustojen ja tukimuurien muodossa ja mietitään tarkkaan puutarhan tyyliä arkkitehtuuriin ja kokonaisuuteen sopivaksi. Tontit ovat pienentyneet ja vähäiset neliöt on mietittävä tarkkaan. Usein ilmenee toiveita skandinaaviseen pelkistettyyn muotokieleen ja harkittuun, helppohoitoiseen ja ehkä vähälajiseen kasvien käyttöön. Jos ylipäätään halutaan nurmikkoa, voidaan siihen asentaa robottileikkurille toiminta-alusta.
Toisaalta voidaan haluta eksotiikkaa ja matkustelun sekä sosiaalisen median kautta saadaan paljon inspiraatiota ulkomailta. Jatkuvasti keväästä syksyn kukkiva puutarhakin pitää pintansa, joku voi haluta hyvin vihreäsävyisen tai valkokukkaisen tai muuten hillityn väriskaalan puutarhan. Sisustustavarat ja kalusteet ovat vallitsevan muodin tai tietyn tyylin mukaisia ja kokonaisuuteen sopivia. Yleisesti ihmisten harrastukset ja muut tärkeät asiat näkyvät puutarhoissa, panostetaan kotona viihtymiseen ja esteettiseen ympäristöön enemmän kuin aikaisemmin, puutarhalla ilmennetään omaa itseä ja elämäntyyliä. Mutta, tämä kaikki on jo vanhaa. Mitä siis uutta tulevalle vuodelle?
Kasvillisuuden monimuotoisuuden ja monilajisuuden tärkeydestä puhutaan kasvitautien ja -tuholaisten torjunnan ja ennaltaehkäisyn yhteydessä, pölyttäjien ja muiden hyönteisten ja koko eläinkunnan jäsenten elinympäristönä ja ravinnonlähteenä, hiilinieluna, hapen tuottajana, lämmön, tuulen ja pienhiukkasten määrän tasaajana jne. Kaupunkivihreän suunnittelussa tätä periaatetta on käytetty jo kauan, mutta tavoitteeseen on vielä matkaa. Yksityispihojen suunnittelijana olen pyrkinyt monilajisuuteen mahdollisuuksien mukaan. Olisiko kasvien monilajisuudesta trendiksi puutarhasuunnitteluun? Suunnittelijan haasteena olisi sovittaa monilajinen kasvillisuus eri tyylisuuntiin ja teemoihin. Monilajinen minimalistinen puutarha? No problem :)!
Toinen kasveihin liittyvä kiehtova trendi voisi olla Kasveja sukupolvelta toiselle! Monet kaipaavat vanhempiensa, isovanhempiensa ja muiden sukulaisten luona vietettyjen lapsuuden kesiensä aikaisia kasveja, niihin liittyviä tuoksuja ja tunteita, makuja, kasvillisuudesta tulevia ääniä (heinien kahina, lehtien havina) ja tietysti niiden kauneutta. Minusta on ihana idea hankkia lapsuuden puutarhastaan lempikasveja omaan pihaan, jos niitä siellä oli ja se on vielä mahdollista ja antaa puolestaan kasveja eteenpäin seuraaville sukupolville, jos he sitä haluavat. Tai jos pystyy esim. siirtämään muuttojen yhteydessä joitain kasveja lasten synnyinkotien pihoista nykyiseen pihaan. Näillä kasveilla voi olla mittaamatonta tunnearvoa lapsille joskus tulevaisuudessa. Samalla pidetään yllä arvokkaita, mahdollisesti erittäin vanhoja ja terveitä kasvikantoja, kasviperintöä jälkipolville monessakin suhteessa. Monilajisuus ja perintökasvit eivät ole nekään uusia ideoita, mutta ne voisi nostaa uusiksi trendeiksi Suomessa.
Entäpä sitten olemassaolevan ympäristön täysi hyödyntäminen ekologisin keinoin: vanhan korjaaminen, luonnon omien ja pitkäikäisten materiaalien käyttö ja uusiokäyttö, uuden tavaran valmistamisen ja hankkimisen minimointi? Meneekö ekologiatrendillä moni bisnes pyrstölleen, saadaanko tarpeeksi näyttävää ja tyylikästä jälkeä kierrätysmateriaaleilla, jotta ihmiset haluavat ostaa suunnittelua ja rakentamista tai tehdä itse niillä materiaaleilla? Moni bisnes on syntynyt ja voi jatkossa syntyä juuri näiden ajatusten ympärille. Kantaako ekologiatrendi, onko siinä ainesta tavalliselle tallaajalle JA luksuksen perään olevalle? Siinäpä haastetta kaikille suunnittelijoille ja koko viheralan toimijoille. Yksi asia on mielestäni varmaa myös tulevaisuudessa. Ihminen tarvitsee luontoa, vehreää maaseutua ja kaupunkiympäristöä sekä omaa, kaunista ja omiin käyttötarpeisiinsa sopivaa kotipihaansa, missä voi levähtää ja kerätä voimia arjessa jaksamiseen. Hyvinvointitrendi voi siis jatkua, kasvit ja eläinkunta samalla huomioiden.
Kommentit
Lähetä kommentti